Valmistuvan opiskelijan mietteitä

Kun AEL:stä tuli tietoa varastoalan ammattitutkinnon koulutuksesta, ajattelin että kannattaisiko lähteä opiskelemaan? Osaanhan minä nämä hommat kuitenkin. Mutta sitten olisi se paperikin taskussa. Pähkäiltyäni riittävästi päätin lähetä Helsinkiin. Kyllähän se opiskelu siinä työn ohessa menee ihan mukavasti, pääsee välillä vähän pois töistä ja siitä maksetaan vielä palkkaakin. Jos olisin tiennyt mitä on edessä, olisin miettinyt kaksi kertaa. Onneksi en tiennyt, sillä muuten en olisi nyt tässä.

Alku sujui hyvin. Koulun alkaessa meitä muistutettiin, että opiskelu kannattaa ottaa tosissaan ja tehdä kaikki ennakkotehtävät, jotta pysyy kyydissä. Myös perheenjäsenille piti muistuttaa, että kotona on opiskelija. Kahden nuoren äitinä tämä toimi seuraavasti: koska sää taas lähret ja eiks teil koskaa ol mitää viikonloppukurssei?

Opiskelutekniikan kanssa oli vaikeuksia. Kesti hetken aikaa älytä, että kaikkea ei tarvinnut opetella ulkoa, kunhan löysi tiedon jostain. Vaikeinta kuitenkin oli ottaa uudet oppimani asiat vanhojen ja ”väärien” työtapojen tilalle.

Mitä tästä ajasta on jäänyt käteen? Paljon uusia tuttavia ja muutama hyvä ystävä. Pari kertaa olen kuitenkin turvautunut unitablettiin, kun rahdituspainot ovat iskeneet uniini. Oma työpaikka on auennut uudella tavalla kun olen tehnyt haastatteluja lopputöitä varten. Ymmärsin että kaikki vaikuttaa kaikkeen, eikä mikään ole yksinkertaista. Kenenkään työstä ei pitäisi sanoa, että ”toi tekee vaan tota”. Suurin oivallukseni oli kokonaisuuden hahmottaminen, mutta paljon muutakin tapahtui. Nykyään tavarantoimittajat sanovat jo tullessaan: kolleja on viisi, kaikissa teidän osoitteenne, kaikki silmämääräisesti ehjiä. Enää ei mene läpi, että ”jät siihe vaa, kattelen sit joskus.”

Paljon se vei aikaa, mutta paljon se myös antoi. Jos minulta kysyttäisiin, että kannattaako tähän leikkiin ryhtyä, suosittelisin sitä ehdottomasti.

Suuri kiitos AEL:n ammattitaitoiselle ja osaavalle henkilökunnalle!


Taina Österlund