Oriolan lääketehtaan varastossa Espoossa työskentelevät logistiikan esimies, työpaikkaohjaaja Ennu Mottus ja työharjoittelija Monika Tibbin. Monika suorittaa AEL:ssä logistiikan perustutkintoa ja Oriolalla siihen liittyvää työharjoittelua.  

Ennu ja Monika ovat tehokas parivaljakko. Heistä molemmista huokuu kunnioitus toista kohtaan, ammattiylpeys ja puhdas innostus tekemäänsä työtä kohtaan.


Ennu Mottus (vasmmalla) ja Monika Tibbin.

Ennu kertoo Monikan olevan ahkera, motivoitunut ja tiedonhaluinen. Hän kertoo, että Monikaa on helppo ohjata, koska hän on niin oma-aloitteinen ja sinnikäs. – Hän kyselee tosi paljon ja se on hyvä ominaisuus, Ennu sanoo.

Varastossa kulkiessamme Monika osoittautuu juuri kuvaillun kaltaiseksi. Hän liikkuu varaston työpisteissä kuin kotonaan ja ehdottaa asioita Ennulle, joka vastaa tyytyväisellä nyökkäyksellä.

Työpaikkaohjaaminen on jatkuva prosessi

Ennu on nyt harjoittelijan työpaikkaohjaajana toista kertaa. Ohjaajana hän on kuitenkin kokenut, sillä hänen perustyöhönsä kuuluu työntekijöiden ohjausta ja perehdytystä päivittäin. – Meillä on paljon eri työpisteitä ja aina uuteen työpisteeseen opastetaan, hän sanoo.

Oriolan varastossa työpisteet ja ihmiset eivät ole kiinteitä. Työnkierto pyörii joka päivä koko ajan. Jos jossain työpisteessä ollaan jäljessä, sinne siirretään väkeä muualta. Tilanne elää koko ajan ja Ennu sekä muut esimiehet huolehtivat, että työt tulevat tasaisesti tehtyä. Tästä syystä myös perehdytys on jatkuvaa.

– Tavoitteenamme on, että uusilla työntekijöillä olisi mahdollisimman pehmeä lasku joko uuteen työhön tai työtehtävään, ja että he oppisivat työpisteen tehtävät kerralla oikein, hän sanoo.

Positiivisuus ja rakentava palaute ovat hyviä lähtökohtia

Ennu Mottuksella on hyvä asenne työntekoon. – Jos asioita pitää parantaa, yritän olla rakentava ennemmin kuin moittiva, hän sanoo. Usein vastaus positiiviseen sävyyn annettuun palautteeseen on säyseä ”oho, en tullut ajatelleeksi, että se olisi järkevämpi tehdä noin.”

Harjoittelijoita Ennu opastaa olemaan alussa hitaita. – On parempi, että ei tee töitä heti täydellä vauhdilla, vaan mielummin tarkasti, jotta oppii tekemään asiat oikein ja huolella, hän sanoo. – Joskus joku haluaa näyttää, että minä osaan tämän ja haluan näyttää olevani nopea, mutta se on huono tapa, hän jatkaa. Nopeus tulee kokemuksen kautta. Hyvä työjälki on nopeutta tärkeämpää.

– Asiat on sovittu tehtäväksi tietyllä tavalla, sillä ilman tarkkoja sääntöjä varasto ei toimi, vaan siellä on täysi kaaos, toteaa Ennu ja virnistää. Ilmeisesti kaaoskin on tuttu tilanne.

Työpaikkaohjaajan ominaisuuksista

– Työpaikkaohjaajan työ vaatii paineensietokykyä, Ennu sanoo. – Pitää hymyillä, vaikka asiat olisivat huonostikin, hän jatkaa. – Täytyy osata olla tasapuolinen, hän vielä lisää.

Työntekijät ovat kaikki erilaisia, toiset osaavat enemmän ja toiset vähemmän, mutta silti kaikkien pitää antaa tehdä kaikkia töitä.

Uudet työntekijät, kuten Monika, käyvät harjoittelunsa aikana läpi useita työpisteitä ja osaavat monen eri pisteen asiat.  Heitä on helppo siirtää paikasta toiseen ilman, että siitä tulee sen isompaa stressiä. Pitkään talossa olleen työntekijät ovat enemmän juurtuneet omaan tehtäväänsä eivätkä välttämättä niin haluaisikaan työnkiertoa.

Lääkevarastossa tarkkuus saa uuden merkityksen

Lääkkeiden kanssa työskennellessä on erittäin tärkeää, että oikeassa laatikossa on oikea lääke. Siksi työ vaatii tarkkuutta sekä työntekijöitä, että heidän ohjaajiltaan. Oriola onkin satsannut perehdytykseen paljon, jotta virheitä tulisi mahdollisimman vähän.

– Jos olet lähettänyt asiakkaalle väärän lääkkeen, voi olla kyse ihmishengistä, Ennu toteaa. – Joskus on jouduttu tekemään niinkin että lähetetään oikea lääke taksilla perässä, jos on vahingossa kerätty alkuperäinen tilaus väärin, hän jatkaa. Kaikesta huomaa, että työ ja sen tekeminen kunnolla, on hänelle kunnia-asia.

Syntyperä yhdistää

Sekä Ennu että Monika ovat alun perin virolaisia. He saattavat joskus puhua keskenään viroa jos sattuvat näkemään ruokasalissa, mutta suomi on heidän työkielensä.

– Kaikki työntekijät ovat samanarvoisia ja siksi on tärkeää, että puhun kaikille yhteisesti suomeksi, esimiesasemassa oleva Ennu täsmentää. – Suomen kielen taito on edellytys töissä pärjäämiselle ja siksi se on tärkeää, lisää Monika.

Varastossa syntyperällä ei ole merkitystä. Ratkaisevaa on työstä suoriutuminen. – Suomalainen työelämä otti minut aikoinaan tosi lämpimästi vastaan, Ennu kertoo. – Tein kovasti töitä ja sitä kunnioitettiin täällä, hän sanoo.

Kova työnteko on kantanut myös hedelmää. Ennu on edennyt urallaan varastotyöntekijästä ensin kympiksi ja sitten esimieheksi.

Kuusi vuotta äksöniä

Ennu on työskennellyt Oriolan varastossa nyt kuusi vuotta, mutta tulee edelleen mielellään maanantaiaamuisin töihin. – Tykkään siitä, että monta rautaa on tulessa ja on kiire, äksöni päällä, hän naurahtaa. – Pidän ongelmien ratkaisemisesta ja siitä tunteesta, joka tulee kun saa homman toimimaan, hän vielä sanoo lopuksi. Siinä on selvästi oikea mies oikealla paikalla.